Murhaballadit

MURHABALLADIT SOIVAT VANHAN KIRJALLISUUDEN PÄIVILLÄ 1.7.2011

Murhat ovat aina olleet pelottavan kiinnostavia. Jo kalevalaisina aikoina laulettiin värikkäästi kuvaillen, kuinka Lieto Lemminkäinen iski miekallansa Pohjolan isännältä pään: ”vei kuin naatin naurihista”, ”silpo kun sian lihoa, miehen kolmeksi palaksi”.

Satoja vuosia on murhista nimenomaan laulettu, tosia ja keksittyjä tarinoita. Lauluissa on murhattu renkejä ja keisareita, sylivauvoja ja uljaita sotilaita, rakastavaisia ja vihamiehiä. Joskus kuoleman kauhu on pukeutunut itkuvirren säkeisiin, joskus kekseliäisiin riimeihin. Välillä lauluja on myyty arkkiveisuina kymmenin tuhansin, välillä ne ovat olleet hyvin henkilökohtaisia ja muistinvaraisia. Välillä on laulettu ihaillen, välillä syvästi inhoten. Tunnelmat ovat todella merkillisiä. Murhan kauhea kiehtovuus on sen lopullisuudessa. Siitä laulamalla pelko taas vähän väistyy. Laulan, olen elossa.

Oppiiko ihminen koskaan, että murhat eivät ole välttämättömiä, kohtalon sanelemia? Aina kun siltä alkaa näyttää, syttyy uusia sotia. Ehkä vastauksia ei ole, kysymys vain pysyy samana ja laulut loputtomina.

Heikki Laitinen ja Kimmo Pohjonen miettivät näitä ikuisia kysymyksiä Sastamalassa 1.7. Vanhan kirjallisuuden päiville tilaustyönä tehdyssä perjantai-illan konsertissa. Tämän yksityiskohtaisemmin ei sen sisällöstä voi kertoa, sehän olisi kuin kertoisi dekkarin juonen ennen kirjan avaamista.

Heikki Laitinen on eläkkeellä oleva kansanmusiikin professori, joka on dekkareitten suurkuluttaja. Hän esitti murhaballadeja julkisesti ensi kerran tasan neljäkymmentä vuotta sitten. Yhdessä Pohjosen kanssa hän on niitä laulanut jo yli kaksikymmentä vuotta.

Kimmo Pohjonen on harmonikkansa kanssa tällä hetkellä tunnetuimpia suomalaisia muusikkoja. Hänen soolokonserttinsa ja -kiertueensa sekä monitaiteelliset projektinsa eri puolilla maailmaa ovat ainutlaatuisia tapahtumia esityksellisen mielikuvituksen, uudenlaisen hanurinkäsittelyn, monikanavaisen äänentoiston, äänenmuokkauslaitteiden ja näyttämöllisyytensä ansiosta.